Moneltakohan riidalta parisuhteessa ja maailmassa vältyttäisiin, jos osaisimme paremmin kertoa ääneen odotuksemme ja ymmärtää, että ne eivät ole välttämättä yhteneviä esimerkiksi puolison odotusten kanssa? Kuinka moni on sopinut joskus puolisonsa kanssa kiireisessä elämänvaiheessa, että vietetäänpä tänään ilta yhdessä? Ja kuinka monelle on käynyt niin, että illasta tuli riitaisa, kun kummallakin oli erilaiset odotukset illan suhteen?
Jos ei ole aikaa sopia kuin ylimalkaisesti vaikkapa tällaisesta yhteisestä illasta, niin monesti se mielikuva tai odotus, mikä asiasta syntyy, on kummallakin erilainen. Toisella voi tulla mielikuva rauhallisesta koti-illasta ja toisella illan viettämisestä jossain muualla kuin kotona. Ja vaikka isommista linjoista päästäisiinkin helposti ja vähällä puhumisella sopuun, niin myös pienemmistä yksityiskohdista on kummallakin omat odotuksensa. Vietetäänkö ilta keskustellen vai niin, että ainakaan arkiasioista ei puhuta? Mennäänkö aikaisin nukkumaan vai myöhään, kun kerran on yhteinen vapaailta, huomioiden, että aamulla lapset herättävät normaaliin aikaan?
Eletyn elämän myötä ihmiselle syntyy käsitys, miten mikäkin juttu oletettavasti menee eri ihmisten kanssa tai eri tilanteissa. Ja kun avioliitossa on kaksi ihmistä, joilla on erilainen historia, niin nuo käsitykset harvoin osuvat yksiin. Totta kai ajan myötä oppii tuntemaan toisen odotuksia. Kuitenkin omista odotuksista on tosi hidasta päästä eroon, koska ne ovat ihmisessä niin syvällä. Ja usein näistä ristiin menevistä oletuksista syntyy kitkaa.
Odotuksiin vaikuttaa myös se, että ollaan mies ja nainen. Minä ainakin koen, että miehillä on vähän erilaiset “silmälasit”, joilla maailmaa katsotaan kuin naisilla. Jos naisten linsseillä katsottuna värit muuttuvat esimerkiksi hieman vaaleanpunaiseen päin, niin miehillä se saattaakin olla ihan eri väri, jolla kuva sävyttyy. Olisi hienoa, että voisi joskus kokeilla toisen laseja, mutta kun niitä ei oikein voi vaihdella päittäin, niin täytyy vain tyytyä puhumalla kuvailemaan sitä maailmaa, mikä kummankin laseilla näkyy. Mutta jos unohtaa puhua asiasta, niin helposti tulee riitaa siitä, että joku asia näyttää toisesta punaiselta ja toinen on sitä mieltä, että ihan varmasti se on keltainen. Silloin täytyy yrittää ymmärtää, että kyse on siitä, mistä näkökulmasta asiaa katsoo.
Odotuksiin avioliitossa vaikuttaa myös paljon se, millaisiin toimintatapoihin on tottunut lapsuudessa ja nuoruudessa. Avioliitossa kummankin perhetaustojen suhteen puhuisin perhekulttuureista. Vaikka molemmat olisivat samaa kansallisuutta, voi toisen lapsuudenperheen perhekulttuuri olla eksoottinen toiselle. Ja siihen tutustumisessa usein olisi paikallaan matkaopaskirjanen tai parikin, mutta niitä ei yleensä löydy kirjakaupasta. Harva perhe kun on kirjoittanut perhekulttuuristaan oppaan uusille kulttuuriin tulijoille.
Seurauksena voi siis olla perhekulttuurien törmäyksiä sekä avioliiton sisällä että suhteessa toisen perheeseen ja sukuun. Omat odotukset, oletukset ja toimintamallit eivät useinkaan toimi erilaisessa kulttuurissa. Viisasta olisi heti aluksi alkaa opiskella toisen perheen “vierasta kieltä”. Ja puhua eri tilanteissa kaikkien osapuolten odotukset mahdollisimman selkeiksi. Koska puhumattomilla odotuksilla lähdetään hyvin erilaisista lähtökohdista liikkeelle. Asia voi näyttää hyvin erilaiselta riippuen, millaisella kulttuuritaustalla asiaa katsoo. Onneksi keskustelemalla voi oppia ymmärtämään erilaisia kulttuureja. Ja myös oppia arvostamaan niitä.
Siispä odotukset kannattaa mahdollisimman aikaisin tehdä näkyviksi. Koska jos odotuksista ei koskaan puhuta, voi olla, että maailma näyttää jatkuvasti ristiriitaiselta paikalta. Oikeasti kyse voi kuitenkin olla vain siitä, että puhumattomat oletukset eivät kohtaa. Siispä avaa suusi mieluummin ennen kuin myöhemmin! Keskusteleminen kannattaa ja avaa uusia maailmoja silmiesi eteen!