Ristiriitojen ratkaisemisessa, usein riitelemisessä, palataan suhteen perustalle. Rakentavan riitelemisen pohjana on sitoutuminen. Jos eriävän mielipiteen esittäminen voi nostaa pöydälle erolla uhkaamisen, voi hyvinkin olla, että ristiriitaa ei oteta ollenkaan käsittelyn alle. Jos hylkäämisen pelko leijuu ilmassa, ristiriidasta helposti vaietaan, eikä toinen tai molemmat uskalla sanoa rehellisesti mielipidettään tai ajatustaan asiasta. Ristiriitojen hyvän käsittelyn perusta lepää turvallisuudessa ja luottamuksessa siihen, että sitoutuminen kantaa ristiriitojenkin yli.
Jos suhteessa on turvallinen olo, ristiriidat ja niiden selvittäminen voivat kuitenkin olla paitsi raskaita ja työläitä myös hauskoja. Selvitessään ne tuovat edistystä asioihin ja suhteeseen. Joten toisinaan on ihan mukavakin käydä ristiriidan kimppuun, koska tietää, että tästä seuraa hyvää meille, kun se saadaan ratkottua. Toki homma on useimmiten työläs ja tunteet saattavat paukkua. Mutta se ei ole vaarallista, jos ristiriitoja ratkotaan turvallisissa puitteissa. Jos tietää, että rakkautemme ja liittomme kestää tämän, voi keskittyä rauhassa ristiriidan setvimiseen.
Avioliittoleirin antia on se jaottelu, että osa ihmisistä työstää ristiriitoja hyökkäämällä ja osa väistämällä. Kumpikaan tapa ei ole kuitenkaan hyvä. Oikea tapa olisi kohdata ristiriidat. Hyökkäämällä homma menee usein syyttelyksi ja väistämällä paetaan helposti koko ristiriitaa. Ristiriidat kohtaamalla kummankin tunteille ja ajatuksille on tilaa ja ristiriidalle itsessään on tilaa.
Edellisessä päivityksessä viittasin kirjaan Pelasta parisuhteesi (Augustus Y. Napier). Myös tänään viittaa tähän kirjaan, mutta sitä ennen haluan tuoda esille sen alkukielisen nimen: The Fragile Bond – In Search of an Equal, Intimate and Enduring Marriage. Nimi kuvaa paljon paremmin kirjan sisältöä kuin sen suomennettu vastine.
Ristiriitojen selvittäminen perustuu kommunikaatiolle. Napier ehdottaa varsin käyttökelpoista mallia ristiriitatilanteissa kommunikoimiseen. Ensimmäinen askel on kuvailla tilannetta ja kertoa, miksi olen vihainen. Tässä vaiheessa on tärkeää, että ei sorruta hyökkäykseen ja syyttelyyn vaan siitä kertomiseen, miltä tilanne ja ehkä toisen käytös siinä on minusta näyttänyt.
Toinen askel on kertoa tunteistaan tilanteessa ja ei pelkästään siitä, että on vihainen, vaan yrittää löytää myös usein se haavoittuvaisempi tunne sen takaa. Esim. “olen vihainen, koska tunsin itseni pettyneeksi/surulliseksi/yksinäiseksi, koska…” Tämän jälkeen voi esittää pyynnön omista toiveistaan siitä, mitä ja millaista muutosta minä haluaisin tässä tilanteessa.
Neljäntenä vaiheena on kantaa vastuuta ristiriitatilanteesta. Esim. “olen pahoillani, että väsyneenä/peloissani tms. suutun liian helposti”. Seuraavassa vaiheessa on tärkeää ilmaista se, että on nähnyt toisen tunteet ja kuullut toisen sanat, vaikkei olisikaan yhtä mieltä. Jos toinen on ottanut riskin ja paljastanut haavoittuvaisemmatkin tunteensa ja ajatuksensa, että ne tulevat varmasti huomioiduksi. Tässä tilanteessa lauseen voi hyvin aloittaa, “ymmärrän, että tunnet itsesi pettyneeksi/väsyneeksi tms… Tämän jälkeen on aika tunnustaa virheemme ja pyytää sitä anteeksi. Sen jälkeen on aika pyytää vastapalvelusta eli luoda kompromissia. Ymmärrän mitä toivot ja se on oikeutettua, mutta haluan toteuttaa asian omassa aikataulussani ja omalla tavallani tms.
Napier listaa myös oivasti ristiriitojen kielletyt aseet. Niitä ovat mm. avioerolla uhkaaminen, paikalta poistuminen, puheenaiheen vaihtaminen, toisten henkilöiden mielipiteiden mukaan vetäminen (tukijoukkojen haaliminen tällä tavalla), turhiin itsesyytöksiin vetäytyminen ja sillä tavalla maton vetäminen alta toisen vihastumiselta, puolustautuminen, hyökkääminen toisen nujertamiseksi toisen luonteen tai arvon arvostelemisella ja toisen lapsuudenperheen moittiminen.
Ristiriitojen ratkaiseminen rakentavasti on äärimmäisen vaikeaa. On helppo ajautua syyttelyyn, mykkäkouluun, itsesyytöksiin kukin sen mukaisesti, miten on tottunut ristiriitatilanteessa käyttäytymään. Mutta vaikka ristiriitojen ratkaiseminen ei aina onnistu oppikirjojen mukaan, niin jo se auttaa, että tiedostaa, mihin virheisiin tyypillisesti syyllistyn ja miten olisi parempi toimia. Silloin osaa ainakin jälkeenpäin eritellä paremmin sitä, miten asia olisi pitänyt hoitaa ja missä minulla olisi parantamisen varaa. Ristiriitojen selvittämisestä harvoin selvitään ilman anteeksipyyntöjä. On opittava olemaan nöyrä ja pyytämään anteeksi.
Loppuun siteeraan vielä kaksi lausetta, jotka ovat minusta todella tärkeitä ja arvokkaita ristiriitatilanteita ajatellen. Ensin Napieria. “Oppikaa tekemään itsepaljastuksia ja kuuntelemaan empaattisesti”. Tämä on niin tärkeä. Että uskaltaisimme päästää puolison lähellemme ja vieläpä, niin että puoliso suhtautuisi kunnioituksella tähän luottamuksen osoitukseen. Vasta silloin pääsemme todella ratkomaan syvempiäkin ristiriitoja.
Toinen tärkeä lause on avioliittoleiriltä ja en valitettavasti tiedä sen lähdettä. “Kommunikaatio on tapahtunut vasta silloin, kun sanoma on mennyt vastaanottajalle perille.” Vaikka olen sanonut jotain, se ei ole vielä mennyt perille ennen kuin puolisoni on sen ymmärtänyt. Uskon, että monet asiat jäävät välille ja kommunikaatio jää tapahtumatta loppuun asti. Tässä asiassa jokainen voimme katsoa itseemme. Että todella kuuntelisimme ja kuulisimme ja yrittäisimme ymmärtää. Että kommunikaatio saisi tapahtua loppuun asti.