Kun arjessa on ollut kausi, jolloin kiirettä ja väsymystä ei ole ollut niin paljon, niin riidat ovat vähentyneet. Olenkin miettinyt, että kuinka suuri merkitys väsymyksellä on riidoissa. Virkeänä ja hyväntuulisena ei ole niin paljon tarvetta riidellä. Välillä tuntuu, että jos ei koskaan olisi väsynyt, niin tarvitsisiko koskaan edes riidellä? Silloin joustoa löytyisi tilanteeseen kuin tilanteeseen? Joka tapauksessa väsymys on usein laukaiseva tekijä riitatilanteessa ja joskus koko riidan syykin.
Mutta eivät kaikki riidat väsymyksestä johdu. Vuosien myötä tietyt perusriidanaiheet toistuvat, vaikka väsymystä ei olisikaan niin paljon. Usein tuntuu, että niissä on kyse tapojen eroavaisuuksista tai odotusten ja tarpeiden kohtaamattomuudesta. Tilanne ja aihe tuntuu toistuvan lähes identtisenä vuodesta toiseen. Toimintatavatkin riidellessä meinaavat tulla suoraan selkärangasta ja kummallakin on oma poteronsa valmiina, johon asettua.
Olen miettinyt, että ehkä itse riitatilanteeseen ei ole helppoa vaikuttaa. Kun hermostuu, niin järjellä ei ole paljoa tilaa, vaan tunteet ovat pääroolissa. Ja kiukun vallassa sitä toistaa herkästi vanhat tutut vuorosanat, eikä pysty niihin kauheasti vaikuttamaan tai kuuntelemaan toista. Mutta riidan jälkeen on hyvä aika selvittää riidanaihetta.
Kun on hetken rauhoittunut, niin voi yrittää järjen avulla tunnistaa, mistä riidan aihe ja siihen liittyvät tunteet tulivat. Minkä takia sitä pohjimmiltaan riiteli? Keskustelu riidan jälkeen on todella antoisaa, jos siihen uskaltaa asettua avoimin ja rehellisin mielin. Ajattelen, että riidan idea on se, että asia saadaan kakaistua pöydälle ja sen jälkeen siitä voidaan mahdollisimman järkevästi keskustella. Sekä kuunnella toista että sanoittaa ja kuunnella itseään.
Riidassa kyse voi olla jostain asiasta parisuhteessa, käytännön asiasta, resurssien jakamisesta arjessa tai jostain jopa ihan omasta asiasta. Joskus huono fiilis tulee vuodatettua toisen päälle riitelemällä, vaikkei toinen suoraan edes liittyisi siihen, mistä oma harmistus tuli. Tunne ja riidan aihe ovat jollain tapaa kaksi erillistä asiaa.
Ennen pelkäsin riitoja. Nykyään näen ne osana arkea. Hienoa tietenkin olisi, jos erimielisyydet voisi käsitellä rauhanomaisesti ilman riitoja. Mutta toisaalta se tuntuu aika utopistiselta. Ei aurinkokaan aina paista. Ja kitkaa aiheuttavaa asiaa voi olla vaikea saada ulos ilman tunteiden tuomaa vauhditusta.
Jos ei olisi riitoja, olisiko mitään kehitystä? Tuntuu, että riidan ydin on ongelman havaitseminen ja tuominen päivänvaloon ja sitten sen ratkaiseminen tai siitä sopiminen edes osittain. Osittainenkin riidan ratkaisu vie aina asioita eteenpäin. Uskon, että riidan tarkoitus on synnyttää keskustelua ja pohjimmiltaan rakentaa parisuhdetta ja läheisyyttä. Kumpikin osapuoli voi vaikuttaa siihen, syntyykö aiheesta hyvä keskustelu sitten, kun tunteet ovat hieman jäähtyneet.