Olen lukenut viime aikoina kaksi kirjaa, jotka kertovat ihanan rakkaustarinan. Kumpikaan ei kerro prinsessasta tai muusta kuninkaallisesta. Kumpikaan ei kerro suurista julkkiksista. Kuitenkin kumpikin tarina on suurenmoinen.
Lukemani kirjat kertovat molemmat pitkistä parisuhteista. Lujan liiton salaisuus (Anja ja Ilkka Porio, 2005) ja Avio-onnea kaikilla mausteilla (Pentti ja Eeva Suihkonen, 2013) ovat nämä kirjat. Avio-onnea kaikilla mausteilla kertoo Suihkosten parisuhteen tarinaa maustaen sitä yleisillä huomioilla parisuhteesta ja sen hoitamisesta. Lujan liiton salaisuus pohtii enemmän yleisesti parisuhteen hoitamista, mutta kertoo myös Porioiden omaa tarinaa. Molemmilla pariskunnilla on takana noin 40 vuotta avioliittokokemusta saman puolison kanssa eli perspektiiviä löytyy. Lisäksi heillä on vankka kokemus parisuhdetyöstä.
Mikä kirjoissa sykähdytti? Rehellisyys, aitous, realistisuus, viisaus, kunnioitus, rohkeus, hauskuus ja lämpö. Ei salarakkaita, ei pettämistä, ei jättämistä ja silti kummastakaan tarinasta ei puutu jännitystä, hienoja hetkiä, huumoria ja tunteiden kirjoa. Erityisen hienoa niissä on asenne. Ollaan valmiita etsimään ja löytämään, yrittämään ja epäonnistumaan, taistelemaan ja selviämään. Ja miten kaunista hedelmää se on selvästi tuottanut.
Rentoutuakseni luen monesti fiktiivistä romanttista kirjallisuutta. Sen lukeminen on hauskaa, mutta kirjoissa harvoin on suuria oivalluksia elämän suhteen. Voi niissä toki parhaimmillaan olla oivalluksia, mutta yleensä kyse on viihteestä. Välillä on hienoa lukea todellisia ihania rakkaustarinoita. Nekin voivat olla romanttisia, mutta ne ovat myös realistisia. Niistä saa perspektiiviä omaan elämään. Todellisissa ihanissa rakkaustarinoissa asiat ei mene aina mutkitta ja helpoimman kautta. Mutta niissä on kaunista se, että kumpikin puolisoista tukee toista vaikean ajan yli.
Näiden kahden kirjan myötä olen miettinyt, voiko parisuhteella sittenkään olla onnellinen loppu. Jos saa elää yhdessä vanhuuteen puolisonsa kanssa, niin usein edessä on hidas tai nopea luopumisen aika. Suru ja luopuminen taitavat kuulua väkisinkin pitkän suhteen kaareen.
Luopumisen ajatuksista havahtuu tähän päivään. Nyt kannattaa siis olla hereillä. Juuri nyt. Nähdä se hyvä, mitä on saanut parisuhteensa myötä. Ja rakentaa siitä eteenpäin. Nämä kaksi kirjaa ovat esimerkkejä siitä, miten hyvää ja runsasta hedelmää työ parisuhteen eteen voi kantaa. Suosittelen lämpimästi kirjojen antamaa esimerkkiä.