Tietoa ja taitoa elämän eri osa-alueilta on parisuhteessa harvoin täsmälleen saman verran molemmilla. Toinen voi olla perehtyneempi puutarhanhoitoon, toinen nikkarointiin. Elämässä on lukuisa joukko asioita, joihin voi perehtyä; toisaalta kukaan ei hallitse kaikkea hyvin.
Jos toimitaan yrityksessä, rooleja ja vastuuta jaetaan. Avioliitossakin tämä on usein tyypillistä ja varmasti aivan hyvä periaate. Molemmissa on herkästi myös jonkinlainen arvoasteikko tehtäville. Onko talousasiantuntija perheessä tai yrityksessä arvokkaammassa tehtävässä kuin siivousasiantuntija?
Asiantuntijuuteen vaadittavan tiedon ja taidon määrä riippuu tehtävästä. Vessan pesemisen ekspertiksi on kohtuullisen helppo päästä. Ekonomiksi opiskelu vie paljon kauemman aikaa. Silti molempien vastuualueiden hoitoa kiistatta tarvitaan niin yrityksessä kuin kotonakin.
Asiantuntijuuden arvostus on teema, joka pohdituttaa minua. Onko perheen siivousvastaavan tietotaito ja työ arvostettua? Entä jos toinen jää kotiin hoitamaan lapsia ja toinen on työelämässä. Kertyykö molemmille yhtä lailla asiantuntemusta? Kummalle kertyy arvokkaampaa asiantuntemusta?
Kova ja pehmeä tieto sekä taito ei aina olen samanarvoista nykyajassakaan. Olen pitänyt vähäpätöisempänä kertynyttä tietotaitoani esimerkiksi sosiaalisten suhteiden hoitamisessa, parisuhdeasioissa ja lasten kasvatuksessa kuin CV:ssä näkyvää työkokemusta. Minun virallinen CV:ni kolmen lapsen äitinä on lyhyt. Kertooko se siitä, että en ole yhtä pätevä kuin puolisoni, joka on ollut paljon pidempään työelämässä?
Tämä dynamiikka voi heijastua myös parisuhteeseen. En ole millään muotoa asiantuntija puolisoni työasioissa. Minä olen kasvattaja niin kotona kuin töissäkin. Onko puolisollani kuitenkin yhtä paljon asiantuntemusta kasvatuksesta kuin minulla? Kumman sana ratkaisee kasvatuspäätöksissä? Onko minulla yhtä paljon asiantuntemusta perheen talousasioista? Kumman sana ratkaisee talouspäätöksissä? Kumpi meistä on pätevämpi ihminen?
Pahoin pelkään, että naisille tyypillisempien alojen tietotaito on usein vähemmän arvostettua niin naisten kuin miestenkin mielessä vielä 2020-luvullakin. Tai ehkä olen vain 1900-luvun kasvatti. Joka tapauksessa elän vaihetta, jossa yritän opetella arvostamaan ja tuomaan esille omaa asiantuntijuuttani. Samalla haluan osoittaa sanoin ja teoin arvostusta ja tervettä ylpeyttä puolisoni osaamiselle ja asiantuntemukselle.