Meidän perhe on erityinen. Siinä on kolme ihanaa lasta. Siinä on monin tavoin onnelliset vanhemmat. On erityistä saada ihmetellä jokaista perheenjäsentä: persoonallisuutta ja luovuutta, ideoita ja ajatuksia, innostusta ja pohdintoja. On erityinen etuoikeus saada jakaa päivänsä näiden lasten ja tämän puolison kanssa, viisastua elämästä ja oppia yhdessä.
Meidän perhe on tavallinen. Meidän perheen lapsilla ja aikuisilla on välillä ongelmia. Meillä ylikuormitutaan ja hermostutaan, väsytään ja riidellään, jumitutaan ja ahdistutaan, aliviritytään ja turhaudutaan. Meillä ei mene kaikki niin kuin Strömsössä ja apuakin tarvitaan.
Meillä on erityinen perhe. Kaikilla lapsilla on ystäviä ja meillä on paljon ihania ihmisiä ympärillä. On aivan erityistä saada elää ja kasvaa toisten kanssa, hyvässä seurassa. Me jokainen kehitymme vain vuorovaikutuksessa toistemme kanssa. Olen kiitollinen, että meidän ympärillämme on paljon ymmärtäväistä, kannustavaa, aitoa ja hauskaa vuorovaikutusta.
Meillä on tavallinen perhe. Nukkumisen haasteet, nälkä, läksyt, muutokset, huolet ja moni muu saa meillä välillä asiat raiteiltaan. Se ei haittaa. Ei asioiden tarvitse edetä mutkattomasti. Elämä on värikästä ja me ihmiset olemme mutkikkaita.
Lapseni sanoi eilen: ”Ei ole väliä sillä, miltä näytät, äiti, kunhan olet pehmeä.” Rakkaudella on väliä. Sisimmällä ja mahdollisuudella olla aito oma itsensä on väliä. Terveisiä neuropsykiatriselta sopeutumisvalmennuskurssilta.