Tässä on seikkaperäiset ohjeet, miten kanssani kannattaa jutustella, rakkaimpani. Kommunikaatio, puhuminen, keskusteleminen, tuo taitolaji, jota jatkuvasti harjoittelemme, tarvitsee päivitettyjä, itsetuntemuksella maustettuja neuvoja. Olisi ollut hyvä antaa nämä ohjeet 15 vuotta sitten. Pahoittelen jälkitoimitusta!
A) Kun kerron, mitä ajattelen ja miltä minusta tuntuu, yritä löytää pointtini. Väsynyt? Iloinen? Innostunut? Kaipaa halia? Pettynyt? Kun löydämme pääpointin ja osoitat sen tulleen kuulluksi ja huomatuksi, kommunikaatio on löytänyt perille. Voit myös kysymyksin auttaa minua löytämään asian ytimeen. Usein itse asia on rivienväleissä: sitä joutuu hetken tai toisenkin kaivamaan. Mutkikas olentoko?
B) Kerro ja kertoile omia ajatuksiasi, tunteitasi ja kuulumisiasi vapaaehtoisesti ja avoimesti. Sen avulla löydän reitin luoksesi ja sinä luokseni. Anna aikaasi ja päästä lähellesi.
C) Älä kuitenkaan varasta näyttämöä! Kun olen tosi väsynyt, vihainen, nälkäinen tai jotain muuta isoa, on aika himmata omat tunteet hetkeksi taemmas. Muuten koen, että viet tilani. Sen kerran, kun uskallan olla vihainen tai näyttää väsymykseni, en kaipaa vertailua. Haluan kuulla tunteistasi kyllä, mutta vasta kohta. Kun olen ensin tullut nähdyksi oman tunteeni kanssa.
Älä vedä tunteitani itseesi,
mutta tuo enemmän itseäsi esille,
kun näyttämö on vapaa.
Rakastan kuunnella sinua ja tulla kuulluksi. Ilolla ihmettelen: kaiken tämän kommunikaatiokompuroinnin jälkeen olet edelleen siinä. Rakastan sinua!