On helppo huomata ongelmakohtia puolisossa ja parisuhteessa. Voi olla helppo löytää syitä, miksi meillä menee huonosti ja miksi tuntuu, että kannattaisi erota. Tänään haluan pohtia sitä, millainen lahja se on, että saa jakaa elämänsä puolisonsa kanssa. Tänään pohdin itsestään selviäkin kiitollisuuden ja ilon aiheita avioliitossa.
”Ei ole hyvä ihmisen olla yksinään. Minä teen hänelle kumppanin, joka sopii hänen avukseen.” (1. Moos. 2:18) Vaikka joissain elämäntilanteissa olen kaivannut ympärilleni enemmän ystäviä, niin sittemmin, kun menin naimisiin, en ole ollut koskaan todella yksinäinen. Mietin, onko päivääkään kulunut viimeiseen kahdeksaan vuoteen, että en olisi kommunikoinnut edes tekstiviestillä puolisoni kanssa. Ei ainakaan monta. Vaikkei sitä joka päivä ja varsinkaan riidellessään osaa arvostaa, niin se on todella mukavaa, hauskaa ja turvallista, että joka päivä on joku, jolle kertoa kuulumisensa, jutella tai olla vain yhdessä. On yllättävän iso kiitollisuuden aihe, että saa jakaa ajatuksensa sellaisen ihmisen kanssa, joka on luvannut kulkea rinnallani koko elämän ajan.
Edellisessä kappaleessa olevan Raamatun jakeen viisautta olen miettinyt myös suhteessa nykyiseen elämäntilanteeseen. Lapsiperheellisenä kumppani, joka sopii puolisolleen avuksi, on käsittämättömän huippu juttu. Apua, tukea ja jakamista kun tässä elämäntilanteessa tarvitaan jatkuvasti. Ja vaikka kumppanuus ei ole kitkatonta, niin on ihanaa, että yhdessä perheen elämää tekemässä on kaksi toisilleen avuksi olevaa ihmistä. Yksin lapsista ja perheen elatuksesta huolehtiminen olisi todella raskas tehtävä. Yhdessä tehden hommaa riittää, mutta on myös aina joku, joka jakaa ilot ja surut ja joka katsoo asioita vähän eri perspektiivistä. Sopiva apu rinnalla on varmasti myös muissa elämäntilanteissa iso juttu. Vaikka se on toisaalta pientä, niin toisaalta se on suurta, että yhteisessä taloudessa voidaan jakaa vastuuta auton huollosta pyykkien lajittelemiseen.
Kosketus on myös jotain, josta olen hyvin kiitollinen avioliitossa. On päivittäinen ilonaihe, että saa nukkua lähellä toista ihmistä, saa halata, saa olla vain yhdessä yhteisessä kodissa. Kosketus rentouttaa, antaa voimia ja tuo rauhallisemman mielen stressaantuneenakin. On levollista saada elää sellaisen ihmisen kanssa, jonka lähellä on hyvä olla.
Uskon myös, että on kiitollisuudenaihe, että avioliitto auttaa ihmistä kasvamaan itsenään. Avioliitossa joutuu peilaamaan omia ajatuksiaan, toimintatapojaan, tapaansa kommunikoida ja monia muitakin juttuja päivittäin. Avioliitossa puolison saa nähdä vuosien myötä niin äärimmäisen ilon, surun, väsymyksen, huolten ja monien muiden kokemusten hetkillä. Ei ole mahdollista rakentaa onnellista avioliittoa itsekkyydellä tai oman navan ympärillä pyörimisellä, vaan ymmärryksellä, empatialla ja itsetuntemuksella. Uskon on lahja, että saa elää päivittäin tutun ja rakastavan peilin lähellä.
Kaikista parasta avioliitossa on saada rakastaa ja saada rakkautta päivittäin. Toki on päiviä, että rakkauden tunteet uinuvat ja rakkaus ei todellakaan räisky. Mutta silloinkin rakkaus usein välittyy epäsuorasti, vaikka puolison koko perheelle laitamassa ateriassa. Mahdollisuus rakastaa ja tulla rakastetuksi joka päivä on ihmeellisen onnellinen mahdollisuus. Avioliiton lahjan lahjaksi saaneena tämä mahdollisuus kannattaa ottaa käyttöön. Niin itsestään selvältä kuin se voikin tuntua.