Vaikka kaksivuotiaamme puhuu jo aika selkeästi, niin yksi sana on vaikea. Se on anteeksi. On ollut yllättävää huomata, miten ihan pieni lapsikin joutuu painimaan sisunsa kanssa ennen kuin saa sanottua anteeksi. Jos anteeksipyytäminen on lapselle usein vaikea, niin vähintään yhtä usein se on vaikea meille aikuisille.
Viime postauksessa pohdin ristiriitojen käsittelemistä ja ratkaisemista. Anteeksipyytäminen, anteeksi saaminen ja anteeksiantaminen ovat olennainen osa ristiriitojen käsittelemistä. Ani harvat selviävät ristiriitojen käsittelystä kunnialla. Niin, että ei tulisi sanottua tai tehtyä jotain, jota on syytä pyytää anteeksi. On toki hyvä pyrkiä siihen, että ristiriidoista pystyttäisiin keskustelemaan ilman, että kumpikaan loukkaa toista. Mutta aika usein näin käy ja siinä tilanteessa meissä on joskus vääränlaista ylpeyttä ja emme pysty myöntämään sitä, että nyt on anteeksipyynnön paikka. Anteeksipyytäminen vaatii nöyrtymistä. Ja nöyrtyminen on nöyryyttävän hankalaa ja sisun päälle käyvää.
Tämä minusta erittäin pätevä määritelmä on avioliittoleiriltä: “ Anteeksipyytäminen on vastuunkantoa omasta loukkauksesta, sen pahoittelua ja halua selvittää ristiriita.” Olen saanut lauseesta monta oivallusta. Vastuunkantaminen on tässä todella hyvä ilmaisu. Sen lisäksi ajatus ristiriidan selvittämisestä on todella arvokas. Pelkkä anteeksipyyntö ei useinkaan selvitä ristiriitaa. Se pyytää anteeksi loukkauksen, mutta lisäksi lähes aina tarvitaan keskustelua ja kohtaamista varsinaisen ristiriidan suhteen, että se saadaan selvitettyä. Siksi anteeksipyytäminen ja ristiriidan käsitteleminen kulkevat käsi kädessä.
Anteeksiantaminen ja -saaminen ovat toinen puoli anteeksipyynnölle. Jo vilpitön anteeksipyytäminen keventää mieltä, mutta vasta silloin asia tulee päätökseen, kun toinen antaa anteeksi. Silloin loukkaus on käsitelty ja asia saatettu päätökseen. Tämä kaikki ei välttämättä tapahdu minuutissa ja toisinaan on hyväkin niin. Anteeksipyytämisessä ja -antamisessa on tärkeää olla ajatus ja vilpittömyys mukana ja joskus asian käsitteleminen vie aikaa.
Vaikka aina anteeksipyytämisen ja -antamisen prosessi ei vie muistista loukkausta, niin se voi sen tehdä. Joku aika sitten joudun miettimään menneitä ja huomasin, että monet sellaiset asiat, jotka oli käsitelty loppuun asti anteeksipyytämällä ja -antamalla olivat todellakin kokonaan unohtuneet mielestä. Ristiriidan käsittelemisen ja anteeksipyytämisen avulla asia voi tulla niin loppuun käsitellyksi, että siitä ei jää mieleen muuta kuin se hyvä ratkaisu ja sopu, joka saatiin aikaan.
Aidolla mielellä lausutun sanan anteeksi merkitystä ei voi liikaa korostaa. Se voi jopa olla sana, joka määrää avioliiton suunnan. Uskon, että avioliiton onnellisuuteen vaikuttaa aika paljon se, kuinka nöyriä puolisot ovat näkemään ja tunnustamaan virheensä ja loukkauksensa. Jos sanaa anteeksi käytetään ristiriitojen käsittelyssä usein ja vilpittömin sydämin, asioiden kehittymiselle on hyvät mahdollisuudet ja kumpikin vapautuu ja antautuu kasvamaan ihmisenä ja puolisona. Uskon, että sanan anteeksi äärellä, ollaan hyvin lähellä onnellisen ja pitkän avioliiton salaisuuksia.